Gamba on hybiridi, siinä yhdistyvät näppäillysoittimille tyypilliset nauhat (frets) ja jousisoittimille tyypillinen jousella soittaminen. Yhdistyykö gambassa näiden soitinten hyvät vai huonot puolet, voitte itse päättää, ammattimies yleensä valitsee mieluummin kunnolliset erilliset työkalut kuin monitoimivehkeen. Ja huonoa analogiaa käyttäen, gamba onkin koko historiansa ollut amatöörien suuressa suosiossa. Nauhojen takia oikea ääni on helppo löytää ja jousiote on helpompi kuin esim. sellossa. Gamban viritys on suunnilleen sama kuin kitarassa: kvartteja ja yksi terssi keskivaiheilla. Sanoisin, että jos on oppinut soittamaan kitaraa, pitäisi gambansoitonkin onnistua. Nuotinluvunkin voi jättää opettelematta, koska gamballe on kirjoitettu paljon tabulatuurimusiikkia. Tabulatuurin koodi avautuu huomattavasti helpommin kuin normaalien nuottien. Gambamusiikissa käytetään toisaalta niin sekavasti kaikenlaisia nuottiavaimia, että jos välillä soittelee eri kokoista gambaa (sekin luonnistuu paljon helpommin kuin vaihtaminen esim. sellosta viuluun), niin arvailuksi menee joka tapauksessa.
Tämän mainospuheen jälkeen vähän takapakkia: gamban viritys on toivotonta. Se ei pysy vireessä pienissäkään lämpö- ja kosteusolojen muutoksissa, suolikieli venyy helposti, metallipäällysteiset suolikielet taas usein kutistuu, eikä tästä seuraa mitään hyvää. Nauhat pitää itse solmia, ne on siis irtonaiset, ja yleensä pikkusen pielessä ja liian löysällä. Koska gamban kielissä on suhteellisen pieni jännite, niitä on vaikea saada syttymään yhtä nopeasti ja kirkkaasti kuin tavanomaisten jousisoittimien, joten soitto kuulostaa helposti kitisevältä ja tuhisevalta. Samasta syystä gambasta ei lähde kovin paljoa ääntä, mutta toisaalta tätä voi pitää soittimen yhtenä viehätyksenä. Lisäksi, kun lähes kaikki tarvikkeet on käsintehtyjä, saa niistä maksaa itsensä kipeäksi. Yleensä gambansoitossa kuluukin huomattavasti enemmän rahaa kuin sitä keikoilta tulee. Jos siis irtoraha polttelee näpeissä ja haluat kokeilla vuoden 2010 kunniaksi uutta eksklusiivista harrastusta, niin tässä erinomainen mahdollisuus (opettaja järjestyy ottamalla yhteys bloginpitäjään).
Gamballe on sävelletty paljon hienoa musiikkia, enimmäkseen 1500-1700 luvuilla Ranskassa ja Englannissa, säveltäjäniminä mm. Marais, Forqueray, Dowland, Byrd, Purcell, Lawes, Bach ja Abel. Näiden jälkeen gamba oli unohduksissa pari sataa vuotta. Viimeiset vuosikymmenet sitä on soitettu taas kasvavalla innolla ja sille on sävelletty myös uutta musiikkia. Suurelle yleisölle gamba tuli tunnetuksi 1990-luvun alussa elokuvasta "Kaikki elämäni aamut", jossa oli pääosassa isonenäinen ranskalainen Gerard Depardieu. Musiikin takia elokuvaa voi edelleen suositella.
Edellisessä kirjoituksessani mustapartainen mies soitti vehjettä, jolla oli naisen pää. Dude, ya aint seen nothing. Gamban yläpään koristuksena oon nähnyt ainakin jellonan eli jalopeuran, tontun (tai ukon, jolla oli tonttulakki) ja Mauri Antero Nummisen. Jostain syystä ns. vanhan musiikin soittajien parissa kaikenlainen soittimien kustomointi tosiaan tuntuu olevan suosittua. Itse musiikin kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, soiviin rakenteisiin ei kajota, vaan kaikki kikkailu kohdistuu soittimen pintaan. Cembaloiden kannen ja ulkosivujen maalaus on esim. ihan oma taiteenlajinsa (googlen kuvahaku "harpsichord painting" tuottaa ainakin jotain). Suomalainen soittaja voi pyytää soitinrakentajalta cembalonsa sisäkanteen järvimaiseman Saimaalta, englantilainen vaikkapa panoraaman kuninkaallisista häistä, mitään aivan hävytöntä en ole kuitenkaan nähnyt (vielä?). Perus-klassisella puolella soittimien mallit on enemmän standardeja, kyseessä kun on vakiintuneempi teollisuudenhaara. Noh, onhan noita kulta- ja platinahuiluja timanttiupotuksilla ja mammutinluuta viulun jousessa jne.
Ettei jäisi epäselväksi, miltä se normaali bassogamba näyttää, niin vieressä kuva. Siinä ei näy yläpäätä, mutta soittoasento ja soittimen peruspiirteet käy ilmi. Kuvan soitin on muutaman vuoden vanha ja vailla mitään koristuksia. En laita tähän sen enempää kuvia, ettei vaan tule rikottua tekijänoikeuksia, mutta google auttaa tässäkin. Wikipedia tarjoaa myös kelpo tekstiä aiheesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Viol
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti