Vox Clamantis

Monta vuotta sitten soitettiin jonkun lauluyhtyeen kanssa jotain renessanssin ja barokin välimaastoa, en pysty muistamaan säveltäjää enkä paljon muutakaan kyseisestä projektista, mutta virolaismiehen nimeltään Mikk Uleoja, joka harjoitti meitä, muistan erinomaisesti. Miehellä oli nimittäin äärettömän kaunis lauluääni. Siinähän ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, mutta yhdistettynä korkeatasoiseen muusikkouteen syntyi näemmä jotain unohtumatonta. Mikk kertoi laulavansa gregoriaanista kirkkolaulua harjoittavassa mies-lauluyhtyeessä, joka oli jo silloin jotain levyttänyt. Levyä en koskaan saanut ostetuksi, mutta tässä näyte yhtyeen uusimmasta tuotannosta. Mikk näyttäisi olevan kolmas vasemmalta, vaaleahko tukka ja silmälasit. Laulajat sortuu helposti vähän koomisiin asuihin, mutta älkää antako niiden häiritä.





Gregoriaanisesta laulusta sen verran, että se on tollasta yksiäänistä melko monotonisen kuuloista ja epärytmistä. Videossa voi hämmentää, että noin pieni määrä miehiä ja noin simppeli musiikki tarttee jonkun johtamaan, mutta voin vakuuttaa, että tällainen vapaa rytmitys on todella hankalaa saada toimimaan luontevasti yhtäaikaisesti, vaikka laulajat olisi näinkin erinomaisia (Mikk esim. tietääkseni johtaa Viron ainoaa ammattikuoroa. Ja ehkä ne ilman noita soittajia pärjäisi ilman johtamista). Nimi tulee paavi Gregoriuksesta (nro 1., lisänimi Suuri) 600-luvulta, ja pieleen menee jos yritän siitä jotain yksityiskohtia kertoa. Mutta gregoriaaninen kirkkolaulu on valaiden ja meren äänien kanssa niitä unettomuuteen käytettyjä ehkei juuri nyt enää kovin populaareja äänimaisemia. Kirkkomusiikkia enemmän harjoittavalle monet gregoriaaniset pätkät on tuttuja, nimittäin vielä barokin aikana niitä käytettiin paljon kirkollisen musiikin melodioiden pohjana, bassolinjana sun muuna raakamateriaalina. Veikkaan myös että ainakin osa Suomen kirkoissa laulettavista vuorotervehdyksistä (herra olkoon teidän kanssanne.. jne.) on gregoriaanista perua. Jotenkin länsimaisen taidemusiikin historia aloitetaan yleensä gregoriaanisesta laulusta, vaikka mistään taidekäsitteestä on turha tuohon aikaan puhua, gregoriaaninen laulu oli tarkoitettu kirkolliseen ylistykseen, syntiset soittimet maalliseen iloitteluun.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gregorian_chant