Es ist vollbracht

Nyt tulee aika stydiä kamaa, varoitan. Tästä en ehkä aloittaisi tutustumista kyseiseen musiikinlajiin, mutta nyt on kirjoittajalla oma lehmä ojassa. Etsiskelin innoistusta omalle reenaamiselle nimittäin, kun pitäisi parin kuukauden sisään suorittaa tätä samaa.

Jos pitäisi valita se yksi säveltäjä autiolle saarelle, niin minulle se on aina ollut Johann Sebastian Bach. Bachin musiikissa yhdistyvät täydellinen muototaju, mielikuvitus, sointivärit ja muuta hienoa, helpommin sanottuna järki ja tunteet. Musiikin aikakausissa Bach sijoittuu barokin loppupäähän. Bachia ei pidetä uudistajana, vaan jonkinlaisena tyylikauden loppuhuipennuksena. Tässä välissä sellainen juttu, että länsimainen kehitysajattelu, jossa uusi on edistystä, ei mielestäni sovi musiikkiin. Tai siis sillä konstilla on saatettu koko sivilisaatio ja kulttuuri umpikujaan. Mutta tästä joskus toiste. Ehkä.

Päivän musiikki on Bachin Johannes-passion keskivaiheilta. Olisi ollut parempi vain äänenä, lähikuvat vääntelevistä naamoista häiritsee kuuntelemista, mutta tässä näkyy hyvin yksi klassisen musiikin tradition kummajainen, eli poikasolistit. Suomessa poikakuorotraditio on ohut, Cantores Minores, Rauman poikakuoro ja Pirkanpojat Tampereella ovat tietooni ainoat. Keskieuroopassa ja Englannissa meno on aivan toista, niinkuin tästäkin videosta voi päätellä. Poikakuorossa taistellaan aina aikaa vastaan, kamalalla kiirellä pitää saada pienet nulkit omaksumaan koko raskas traditio ja pysymään pyörtymättä kolme tuntia kestävät kirkkoteokset, kunnes äänenmurros iskee ja tuhoaa hienoimmankin solistinuran. Lauluteknisesti materiaali voi olla todella hankalaa, mutta hyvin menee, kun ei vaan kerrota sitä lapsille. Musikaalinen lahjakkuus on pääasiassa matkimista ja tossa iässä oppii mitä tahansa sirkustemppuja.



Tämä pätkä on mielestäni Johannes-passion dramaattisin ja järkyttävin kohta. Ilman kristillistä vakaumustakin tilanteen suru ja ahdistus käy päälle. Jeesus on juuri sanonut "se on täytetty" ja sittenhän se kuolee. Bach on valinnut tätä kertomaan gamban ja alttolaulajan. Gamba oli Bachin aikaan jo menossa pois muodista, mutta ilmeisesti hän on katsonut tämän soitinvalinnan draamallisesti osuvaksi, gamban ääni kun on vähän karunpuoleinen ja valittava. En tiedä onko Bach tarkoittanut laulusolistiksi naisäänen, korkean miesäänen (kontratenori tai silloin ehkä kastraatti) vai pojan, kaikkia versioita olen kuullut. Poikasolisti tässä on ihana, tilanteesta jotenkin häviää kaikki aikuisuuden tuoma tunteiden kypsyys ja analyyttisyys. On kyllä hienoa musiikkia. Jos ette usko niin kuunnelkaa joku toinen esitys tai tämä muutama kerta uudelleen. Koko Johannes-passionkin voi kuunnella, nyt tai pääsiäisenä livenä jossain Suomen kirkossa, jos sattuu saamaan liput.