Lied

Kesän alku on turhan valoisaa ja kevyttä aikaa, niin tässä vastapainoksi tuhdin romanttista musiikkiperinnettä, yhtä klassisen musiikin vaativimmista lajeista, eli liediä. Suoraan suomennettuna on kyse laulusta, mutta oikeasti spesiaalista taiteenlajista, jossa tasa-arvoiset (ainakin periaatteessa, laulajien egon koko usein torppaa tämän mahdollisuuden) laulaja ja pianisti harjoittavat korkeakulttuuria lyhyiden kappaleiden muodossa. Koska poikkeukset pitää aina ottaa huomioon, on olemassa liedejä, joissa on kolmaskin osapuoli, eli joku muu soitin täydentämässä pianistin ja laulajan vuoropuhelua ja myös orkesterisäestyksellisiä liedejä (jotka kyllä hiukka venyttävät lied-käsitettä).

Lied on kotoisin saksankieliseltä kulttuurialueelta, sijoittuu ajallisesti lähinnä 1800-luvulle, ja  tärkeänä osana tätä lajia on tekstit, joiden kirjoittajina on ollut sellaisia suuruuksia kuin Goethe ja Heine. Aiheet ovat yleensä luonnosta ja lemmestä, pyrkimyksenä kuitenkin vähän tasokkaampi pohdinta kuin oopperoissa, joiden linja on yleensä "teille vai meille" tai "en oo varma kumpi teistä on isä".

Liedissä on ideana täydelliset tuokiokuvat; jokainen sävelletty ääni on ajateltu, mitään ei pitäisi olla liikaa tai liian vähän. Liedeissä vältellään myös kaikenlaista ulkokohtaista kikkailua ja teknisen taituruuden esittelyä; monet liedit ovat sävellyksinä yksinkertaisia ja lyhyitä (ja pahimmillaan armottoman tylsiä, varsinkin jos sanoja ei ymmärrä). Liedin katsotaan vaativan esittäjiltään syvällistä tekstin ymmärrystä ja hienostunutta tyylitajua, jossa tunteisiin heittäytyminen suoritetaan saksalaiseen tyyliin huolellisesti harkiten ja kontrollilla, mutta silti mahdollisimman kiihkeästi. Monelle nuorelle oopperalavaleijonalle ja äänitykille tällainen toiminta on turhan haastavaa; usein liedlaulajat ovatkin vähintään keski-ikäisiä, ja stereotyyppinä hieman pieniäänisiä ja kuivakoita älykköjä.

Suuria lied-säveltäjiä ovat olleet mm. Franz Schubert (henkilökohtainen suosikki), Robert Schumann (henk. koht. inhokki) ja Hugo Wolf (epämelodinen oudokki). Näillä on ollut tapana kokoilla liedejä erilaisiksi tiiviimmiksi ja löyhemmiksi kokoelmiksi, joita usein esitetään kokonaisuuksina. Kuuluisimpia tällaisia ovat Schubertin Winterreise (talvimatka, yleensä miesten esittämä) ja Schumannin Dichterliebe (runoilijan lempi) ja Frauenliebe und -leben (naisenrakkaus ja -elämä, naisäänelle).

Meillä koto-Suomessa klassisen musiikin kategoriaan kuuluvia lauluja ei välttämättä kutsuta liedeiksi, mutta tunnusmerkit täyttyvät ainakin useissa Sibeliuksen ja Yrjö Kilpisen lauluissa. Samoin muissa EU-maissa on sävelletty kasapäin samansuuntaista tavaraa, mutta ehkä parempi olla kutsumatta niitä liedeiksi kun eivät ole saksalaiselta kielialueelta (vrt. direktiivit mm. parman kinkusta ja kalakukosta).

Tässä pari esimerkkiä liedistä, ensin ehkä tunnetuin lajinsa edustaja, Scubertin Erlkönig (Keijukaiskuningas tms., kertoo kuolemaisillaan olevan pojan houreista, muistaakseni...) suuren luokan Lied-laulaja Dietrich Fischer-Dieskaun laulamana:
http://www.youtube.com/watch?v=SOiMVPSzr7E

Jos ei kolahtanut, niin yritetään jollain vähän lyyrisemmällä, eli Gute Nacht Schubertin Winterreisesta, hienon jo kuolleen saksalaisen baritonin Hans Hotterin laulamana.
http://www.youtube.com/watch?v=x9OysEmbDfE

Jotain melkein siedettävää Schumannia, Frauenliebe und leben, ainakin esittäjänä on mielestäni paras mahdollinen naispuolinen lied-laulaja Janet Baker yhdessä jokapaikanhöylä-kapellimestari-pianisti Daniel Barenboimin kanssa:
http://www.youtube.com/watch?v=57osV_TsFG0

Sitten hysteriaa Hugo Wolfin tapaan, laulajana saksalainen mezzosopraano Brigitte Fassbaender:
http://www.youtube.com/watch?v=J9AS0cft0xo
 
Minulle hienoin lied on aina ollut Johannes Brahmsin (mies, jonka tuotannosta ei huteja löydy. Brahms älysi polttaa kaiken painokelvottoman roskan, eikä jättänyt sitä pöytälaatikoihin liian innokkaan perikunnan ja tutkijoiden tongittavaksi tulevan kuulijakunnan kiusaksi) Von ewiger liebe. Minulla on siitä Janet Bakerin ja Martin Iseppin ylittämätön levytys, mutta eipä sitä täältä sellaisenaan löydy. Tässä ihan jees esitys, Christa Ludwig ja Leonard Bernstein (myös kapellimestari ja sävelsi musikaalin "West Side Story") ja sivunkääntäjänä André Previn (Mia Farrow'n exä, joka taas oli Woody Allenin ex):
http://www.youtube.com/watch?v=0wdEDADChxE