Pohádka

Kesän lähes epätodelliset helteiset luontoelämykset, Ruotsin kuninkaalliset häät ja keskittyminen olennaiseen eli työnteon välttelyyn ja sen mukanaan tuomiin iloihin ovat pitäneet tehokkaasti irti liiasta tietokoneen näpelöinnistä (josta sanasta tuli mieleen vanha isältä opittu laulunpätkä: "Pappilaan ei tämä poika näppejänsä pistä, haitarissa kyllä riittää näpelöitsemistä"). Viimeisten lämpimien kesäöiden kunniaksi haluan esitellä tunnelmaan soveltuvaa musiikkia Tsekinmaalta sadan vuoden takaa.

Periaatteessa minua ei kiinnosta sellismi pianosäestyksellä, usein saa kuulla vain atleettis-romattista täysin epäherkkää möyrintää. Kesän pitkillä ajomatkoillani olen kuitenkin koittanut miettiä, miten saisin esiteltyä täällä sellon muitakin ulottuvuuksia ja muistin Leoš Janáčekin Pohádkan eli Sadun, joka on lyhyt kolmiosainen duo sellolle ja pianolle vuodelta 1910.  Janacekilla (^'´`^~....... nyt ei jaksa näpelöidä....) on ilmeisesti ollut frendinä jotain aivan epätyypillisiä sellistejä tai muuten omalaatuinen mielikuvitus, koska tämä Pohadka on jo teoksena melko epäsellistinen (vähän huonosti sormiin istuva myös), kuulas ja suloinen olematta imelä.

Linkeissä koko teos kolmessa osassa:
http://www.youtube.com/watch?v=fBpVBGK9c0g&

http://www.youtube.com/watch?v=viU0AuhiT1Q&

http://www.youtube.com/watch?v=SYPzw68hULI

Tätä Pohadkaa on käytetty myös taustamusiikkina Milan Kunderan kirjasta 1983 tehdyssä elokuvassa Olemisen sietämätön keveys. Muistini mukaan elokuva ei tehnyt vaikutusta huolimatta hyvistä näyttelijöistä (Daniel Day-Lewis, Juliette Binoche ja Lena Olin), mutta musiikki teki.

En juuri muuten tunne Janacekin musiikkia. Jossain nuoruuden äkkiväärässä äärimmäisyyksien ihailussa tosin päätin joku viikonloppu heti aamusta ilahduttaa muuta perhettä kuuntelemalla Janacekin Glagoliittimessua, korviasärkevää mäikettä, josta ei muuten ole mitään jäänyt mieleen. Tässä halukkaille näyte siitäkin:

http://www.youtube.com/watch?v=R0Nrh_9yv2w

Jep, vähän monotonista, mutta ihan tehokasta. Kuten kaikki hittinikkarit tietävät, toisto ja sekvenssit (eri korkeuksilla toistuva sävelkuvio) on oikotie jos ei onneen niin ainakin kohtuullisiin teostotuloihin. Liian suurissa annoksissa kuunneltuna tällainen musiikki aiheuttaa kuulovammoja ja turruttaa aistit, mutta tätä varten meillä on suuret salit, isot orkesterit ja kuorot, toisinsanoen kuukausipalkkaisia taiteilijoita ja hyvä niin. En mitenkään voi kuvitella kovin paljon parempaa tapaa viettää työuraansa kuin paneutumalla täydellä teholla vuosikymmeniksi tuottamaan taide-elämyksiä toisille ihmisille.